Yksi Suomen pienimmistä Nintendo 64 -kokoelmista
Tervehdys, hyvät lukijat.
Tämä on peliaiheisen artikkelisarjani
ensimmäinen osa.
Kesä lähestyy, ja näin pilvisenä
ja kylmänä kevätpäivänä
onkin sopiva hetki valmistaa
kuuma juoma, kääriytyä vilttiin sohvalle,
ja uppoutua vanhojen pelien pariin.
Ajattelin esitellä yhden pelikokoelmistani,
nimittäin Nintendo 64-pelikokoelmani.
On jo aikakin, sillä onhan konsolin
markkinoille ilmestymisestä
tullut kuluneeksi jo 28 vuotta.
Tervetuloa siis retropelimuistelujen äärelle.
Konsoli on pitänyt paikkansa tv-pöydällä
sen alkuajoilta lähtien,
ja pelejä sille on aikoinaan
muutama tullut hankittua,
jotka komeilevat hyllyssä.
Mutta ennenkuin alan kertomaan
yhtikäs mitään omistamistani peleistä,
niin kerron ensin konsolin historiasta.
Tässä tulee kerrottua muistoja
videopelaamisen lapsuusajoilta,
jolloin Nintendolla usein pelattiin.
Lähdetään siis kultaiselle 90-luvulle.
90-luku oli aikaa jolloin oltiin vielä mukuloita.
Oltiin pelattu Commodorella Giana Sistersia,
ja Nintendo Nesillä Super Mario Brossia.
Sen ajan pelit sisälsivät korkeintaan
muutamasta pikselistä koostuvia hahmoja,
jotka liikkuivat kaksiulotteisissa kentissä.
Mistään kolmiulotteisista peleistä
ei osattu edes uneksia tuolloin.
Muutenkin pelaaminen ennen
kolmiulotteiseen grafiikkaan kykeneviä konsoleita
oli hyvin vähäistä.
Vuonna 95 markkinoille ilmestynyt
Sony Playstation
oli vuonna 97 uunituore pelikonsoli.
Ja voi sitä päivää, kun näin
ensimmäistä kertaa kaverin luona
Crash Bandicoot-hahmon tv-ruudulla,
keskellä jännittäviä maisemia.
Pleikkari pyöritti pelejä jotka etenivät sulavasti,
ja jotka tarjosivat monipuolisia
tapoja edetä kentissä.
Monet Playstationille julkaistut pelit tarjosivat
jo täysin kolmiulotteisia seikkailukokemuksia.
Tästä hetkestä olin sitten jo omaa 3D-konsolia toivomassa.
Melko pian markkinoille ilmestyi
Nintendon Super NES-konsolille seuraaja,
Nintendo kuusnelonen,
jonka julkaisu tapahtui täällä Euroopassa
maaliskuun ensimmäinen päivä vuonna 97.
Itse sain konsolin vasta noin vuotta myöhemmin.
Nintendo kuusnelonen oli ensimmäinen pelikonsoli,
joka toi täysin kolmiulotteiset pelit
Nintendopelaajien televisioihin,
ja oli samalla viimeinen kotikonsoli,
jonka pelit julkaistiin moduuleina.
Joku siellä lukijoista saattaa mielessään
kysyä samaa, kuin aikoinaan eräs koulututtavista,
että miksi valitsit Nintendon pelikonsolin?
Mikset valinnut Pleikkaria?
Toinen vaihtoehto olisi ollut tietenkin
kaksi vuotta aiemmin julkaistu Playstation,
joka oli kuuminta rautaa
Nintendo kuusnelosen kanssa
90-luvun loppupuoliskolla.
Playstationin pelikirjasto olisi tarjonnut paljon
laajemman pelivalikoiman.
Olin kyllä jo pelannut pleikkarilla tuttavan luona
ennen kuusnelosen hankkimista.
Ainoat mielenkiintoiset pelit taisivat
olla Crash Bandicootit,
ja muutama muu tasoloikkapeli.
Kummanko konsolin peliesittelykuvat
tekivät silloin siis suuremman vaikutuksen?
Tietenkin värikkäät ja kauniit tasoloikkapelit,
joten Nintendo 64 näytti paljon
kiinnostavammalta vaihtoehdolta.
Nintendo 64 herätti enemmän
kiinnostusta pelaamiseen värikkäillä ruutukuvilla,
ja tarjosi sulavampaa liikettä peleissä.
Ennennäkemättömiä,
kolmiulotteisia, ja laajoja,
kauniiden maisemien täyttämiä kenttiä.
Nintendon pelit olivat myös huomattavasti
kalliimpia kuin Playstationin pelit,
johtuen moduulien hintatasosta verrattuna CD-levyihin.
90-luvulla peleihin tutustuminen oli hivenen erilaista,
kuin mennä nettiin, ja lukea arvosteluja,
tai katsoa videoita kiinnostavista peleistä.
Kauppojen lehtihyllyillä myydyt pelilehdet
kuten Pelimestari, Pelaaja, Pelit, sekä Tilt-lehti,
olivat pääasiassa
ainoat tietolähteet, joista näki,
millaisia pelejä oli markkinoilla,
ja mitä oli tulossa.
Pelilehtiä myynnissä jo tuolloin.
Konsolipelaaminen 90-luvulla
oli huikeaa aikaa lapsille.
Pelilehdet esittelivät Playstationin,
Segan, PC:n, sekä Nintendon pelejä
Game Boylle ja kuusneloselle.
Vuodesta 97 alkaen ilmaisjakeluna postilaatikkoon tullut
Nintendo News olikin se
ensimmäinen muutaman sivun lehti,
joka sai mielenkiinnon kohdistumaan
tähän konsoliin, ja muutamiin hienoihin peleihin.
Tuolloin pelit eivät kuitenkaan niin paljoa
huomioni keskipisteenä olleet,
ja vain muutamia pelilehtiä tuli ostettua
Nintendolla pelaamisen aikaan,
sillä ne sisälsivät kiinnostavia peliesittelyitä,
ja läpipeluuvinkkejä.
Vuodesta 97 teeveessä pyöri viikonloppuaamuisin
videopelejä esittelevä Tilt-tv.
Yleensä kuitenkin pelivalinta tuli tehtyä
kivojen kansikuvitusten,
ja pelilehtien sisältämän
lyhyen esittelyn perusteella.
Muistan että eräässä Nintendo News-lehdessä
oli irtileikattava alennuslipuke
pian tuleville Tilt-pelimessuille,
jonne olimme kaveriporukalla menossa.
Tilt GameWorld-pelimessut järjestettiin
Helsingin kaapelitehtaalla
24 ja 25 marraskuuta 2001.
Messun kolme päätähteä olivat
seuraavan sukupolven pelikonsolit,
Microsoftin Xbox, Playstation 2,
ja Nintendo Gamecube.
Messuilla oli myös joitakin
Nintendo 64-pelejä esiteltävinä,
ja niitä pääsi kokeilemaankin.
Nintendo kuusneljälle ei tuohon aikaan
uusia pelejä enää julkaistu,
ja viimeinen peli tuli markkinoille vuoden 2001 marraskuussa.
90-luvulla ensi kertaa nähdyt 3D-pelit
olivat mitä huikeimman näköisiä,
ja jaksoivat pitää mielenkiintoa
yllä joskus jopa tunteja.
Siihen aikaan videopelaaminen
oli kuitenkin satunnaista viihdettä.
Joidenkin pelien kohdalla saatoin olla
kuukausienkin ajan jumissa jossain kentässä.
Useiden pelien läpi pelaamiseen meni pitkä aika,
eikä joitain hankittuja pelejä tullut
koskaan pelattua läpi asti.
Konsolille on julkaistu maailmanlaajuisesti
387 virallisesti lisensoitua peliä.
Euroopassa julkaistiin yhteensä ainoastaan
242 peliä,
joista mä omistan 29.
Mistään omistamastani pelistä ei ole jäljellä
kuin pelkät moduulit.
On todella sääli, että pahvikoteloita ja ohjevihkoja
ei tullut aikanaan säästettyä.
Lapsena sitä ei tullut silloin ajatelleeksi,
kuinka nätiltä pelihylly voisikaan näyttää,
jos siellä olisi pelkkien
moduulien sijaan pelit siisteissä koteloissaan.
Ja osa peleistä on hankittu kuitenkin käytettynä,
joten useimmiten pahvikoteloita
ja ohjevihkoja ei tullut mukana.
Mutta nyt jatketaan omistamiini peleihin.
Aion esitellä pelit siinä järjestyksessä,
missä ne on hankittu, siispä
aivan ensimmäisenä
Diddy Kong Racing
Värikkäitä kilparatoja,
kaikennäköisiä eläimiä hahmoina,
ja mukaansatempaavaa musiikkia.
Diddy Kong Racing on todella
värikylläinen ja upea kilpa-ajopeli.
Sitä kehutaan yhdeksi parhaista
sen ajan konsoleilla
nähdyistä kilpa-ajopeleistä.
Pelin tapahtumat sijoittuvat kauniille saarelle,
jota päästään tutkimaan vapaasti
kolmella erilaisella ajopelillä.
Kahdeksan valittavaa ajohahmoa,
ja niiden ajo-ominaisuudet poikkeavat toisistaan
kiihtyvyyden, huippunopeuden ja painon suhteen.
Painavammat hahmot liukuvat enemmän mutkissa.
Eri puolilta saarta löytyy ovia,
joista päästään useille valittaville kilparadoille.
Voittamalla kisoja saa palkinnoksi kultaisia ilmapalloja,
jotka avaavat lisää ratoja.
Radat sisältävät maastoajon lisäksi
vesiosuuksia, ja lentokisoja.
Radat ovat monipuolisia,
niissä mennään joskus villeihin ympyröihin,
ja toisinaan joutuu
väistelemään radoille tulevia esteitä,
kuten vieriviä lumipalloja,
ja käveleviä dinosauruksia.
Ratojen määrä pelissä on kiitettävä.
Keskeisenä ominaisuutena
radoilla on ilmapalloja,
joista saa erilaisia aseita ja suojia,
joita käytetään toisia kisaajia vastaan.
On raketti, jonka osuma hidastaa,
sekä suojakilpi, joka suojaa osumilta,
ja saa liian lähelle tulevat
kisaajat pyörähtämään ympäri.
Mukana on myös lyhyt turbo.
On ansoja, kuten öljylammikko,
ja räjähtävä miina.
Jokaisella esineellä on kolme erilaista
ominaisuutta.
Kerää kolme samanväristä ilmapalloa,
esimerkiksi yhdestä raketin sisältävästä ilmapallosta
saa yhden raketin, kahdesta peräkkäin kerätystä saa
lämpöhakeutuvan ohjuksen,
ja kolmesta kerätystä pallosta saa
kymmenen ohjuksen sarjatuliaseen.
Kerää kolme turbon sisältävää palloa,
ja saat voimakkaamman turbon.
Radoilta löytyy kerättäviä banaaneja.
Mitä enemmän banaaneja,
sitä nopeampaa ajopelisi kulkee.
Kisaajat pudottavat banaaneja
kun niitä ampuu raketilla.
Pelissä on kolmella erilaisella ajopelillä
suoritettavia kisoja.
Kulkuvälineisiin kuuluvat auto,
ilmatyynyalus, ja lentokone.
Muista vieläkin sen päivän,
kun sain tämän pelin, ja käynnistin sen.
Hahmovalinnan jälkeen peli alkaa niityltä,
josta voi suunnistaa ajellen vapaasti mihin suuntaan vain.
Ajelin kaikkia paikkoja ympäri useita kertoja,
tutkien, ja vain ihaillen maisemia.
Kauniita näkymiä, rannalla upean sinistä vettä,
vihreitä niittyjä, vesiputouksia, ja tunnelmaa luova äänimaailma.
Kilparadoilta löytyy piilotettuja esineitä,
jotka avaavat lisää erilaisia kisahaasteita.
Siis aivan mahtavaa,
seikkailuntunnetta heti pelin alussa.
Jokaisella areenalla on suunnilleen viisi kilparataa,
ja avaimen löytämällä pääsee erikoiskilpailuradalle.
Pääset kisaamaan myös suurikokoista päällikköä vastaan,
ja näissä päällikköhaasteissa oli todellakin haastetta.
Kaikki kilparadat sisältävät myös toisen haasteen,
hopeakolikkohaasteen.
Kerää radalta kymmenen kolikkoa,
ja tule ensimmäisenä maaliin,
ja näin saat lisää kultaisia ilmapalloja palkinnoksi.
Peli sisältää myös moninpelin
toisia pelaajia vastaan
erilaisissa kisoissa, perinteisistä
nopeuskisoista ilmapallonryöstökilpailuun.
Pelin nimi saattaa kuulostaa oudolle,
jos Donkey Kong-pelisarja ei ole yhtään tuttu.
Diddy-hahmo on osa
Donkey Kong-pelimaailmaa.
Vuonna 97 julkaistu Diddy Kong Racing
on pelistudio Raren käsialaa.
Tämä maininta kertoo jo itsessään
paljonkin pelin laadusta.
kyseessä on teos, joka ohitti selkeästi
Nintendon oman pelifirman kehittelemän
Mario Kart 64:n.
Tämä brittistudio kehitteli
ennen vuosituhannen vaihdetta
monia ylistystä keränneitä pelejä.
Vuosi 97 on jäänyt pelihistoriaan
todellisena merkkiteosten vuotena.
Vuoden alkupuoliskolla konsolille
julkaistiin hittipelejä,
jotka synnyttivät kokonaisia pelisarjoja,
ja sille ilmestyi useita pelejä,
joista muodostui klassikoita.
Mitään muuta lähellekään
yhtä sulavaa ja nättiä ajopeliä ei
Nintendo kuusneloselle myöhemminkään
ilmestynyt.
Muut ajopelit näyttivät alkeellisemmilta,
ja tuntuivat paljon tylsemmiltä.
Tämä on todellakin yksi konsolin
merkittävimmistä ajopeleistä.
Jos et ole koskaan pelannut tätä peliä,
suosittelen sen hankkimista kuusneloselle,
ja ehkä tätä kirjoittaessa
sen voi saada jo Switchille.
Playstationille ilmestyi aikanaan ominaisuuksiltaan
melko samankaltainen, mutta nopeatempoisempi ajopeli
loppuvuodesta 99, kun Nauhty Dog kehitti
Crash Team Racing-ajopelin.
Siinä oli tosiaan ensimmäinen pelini konsolille.
Jatketaan.
Siellä lukija jo innoissaan
arvailee mielessään,
mikä peli sieltä seuraavana
mahtaa tulla esiteltäväksi,
ja sehän on:
Super Mario 64
Kun peli ensimmäistä kertaa
lähti käyntiin, en muista muuta,
kuin että pelasin sitä pitkään.
Se näytti niin upealta, ja tuntui jännittävältä,
kun pystyi seikkailemaan täysin vapaasti
ympäri linnaa, ja tähtiä keräillessä avaamaan
lisää uusia kenttiä.
Ensimmäinen täysin kolmiulotteinen
tasoloikkaseikkailu,
jota olen koskaan pelannut.
Aiempien kolmiulotteisten pelien
kamerakulma pysyi paikallaan pelihahmon takana.
Super Mariossa kamerakulma pyöri nyt kokonaan
pelihahmon ympärillä.
Kenttien maisemat vaihtelevat
vihreistä niityistä lumimaisemiin,
Marion seikkailu vie kuivalle aavikolle,
ja laavan täyttämään tulivuorimaailmaan,
sekä kenttiin, jotka koostuvat
ilmassa leijuvista rakennelmista,
ja liikkuvista tasoista.
Mukana on aiemmista Mariopeleistä
useita tuttuja esineitä ja hahmoja,
nyt ensimmäistä kertaa kolmiulotteisina.
Euroopassa vuonna 97 julkaisunsa saanut
Super Mario-pelisarjan ensimmäinen
kolmiulotteinen Mario-peli on
yksi ensimmäisiä tasoloikkajulkaisuja konsolille,
ja ainoa Mario-tasoloikkapeli tälle konsolille.
Aikaisempia Mariopelejä on tullut pelattua
ennen Nintendo kuusneljän aikaa,
Nintendon ensimmäisellä NES-konsolilla.
Super Mario Bros-pelisarjan
ensimmäistä ja kolmosta oli tullut
joskus jonkun verran pelattua,
joten Marion tarina on tullut selväksi kauan sitten.
Pelin tarinassa Prinsessa Peach on kutsunut
Marion linnaansa kakkujuhliin.
Seikkailu alkaa linnan pihamaalta,
ja kun Mario astuu tohkeissaan linnaan,
hän huomaa että koko paikka on aivan hiljainen.
Pelin arkkivihollinen Bowser on kaapannut Prinsessan.
Bowser on varastanut linnaa suojelevat voimatähdet,
ja kätkenyt ne sienivaltakunnan eri kolkkiin,
joihin päästään linnan seinillä olevien taulujen kautta.
Pääset tutkimaan linnaa omaa tahtiasi,
kulkua tosin rajoittaa lukitut ovet,
jotka saa avattua, kun kerää riittävästi tähtiä,
ja pääset uusille tasoille.
Etsi ja kerää kaikki voimatähdet päästäksesi
pelin arkkivihollisen kimppuun.
Muistan että meni pitkä aika,
kunnes sain pelattua pelin läpi asti.
Ja kyllä, se oli hieno tunne,
lopputekstejä katsellessa,
ja kaunista musiikkia kuunnellessa.
Ei todellakaan ole helppo haaste saada
kaikkia tähtiä kerätyksi,
vie aikaa ja vaivaa juosta
kenttien kaikki nurkat läpi,
jotta ne löytäisi.
ja kyllä, kaikki tähdet on kerättävä,
jotta pelin pääsee läpi.
Kiistatta yksi parhaita 3D-tasoloikkapelejä
mitä koskaan on tehty.
Marion ohjaamisen tarkkuus,
ja erilaisten hyppyjen tekeminen
suorastaan haastaa kokeilemaan ohjaustaitoja.
Mariohahmon perusolemuksen lisäksi
pelin edetessä aukeaa salaisia laatikoita,
joista Mario saa käyttöönsä taikahattuja.
Yksi näistä taikahatuista antaa Mariolle kyvyn lentää.
Huikeimpia ominaisuuksia pelissä on
lentolakki, jonka avulla Mario voi lentää,
kun pudottautuu korkealta reunalta.
Joissakin kentissä on tykkejä,
joiden avulla Marion voi ampua paikkoihin,
joihin ei muuten pääsisi.
Lentolakki päässä tykin suusta
lähteminen lentoon mahdollistaa vauhdikkaan
lentelykokemuksen ympäri kenttää.
Lentely pelissä on muutenkin yksi
viihdyttävimmistä asioista pelissä.
Mario saa seikkailun aikana haltuunsa muitakin lakkeja.
Eräs lakki tekee Mariosta metallimaisen,
tehden Mariosta voittamattoman vihollisia ja tulta vastaan,
ja sen avulla voi kävellä vesistöjen pohjassa.
Eräässä kentässä ympäristön muuttumista on käytetty
hyväksi pulmien ratkontaan. Siitä löytyy kytkimiä,
jotka muuttavat veden korkeutta.
Yhdessä kentässä on raiteella kulkeva jalusta, jota voi ohjata
eri suuntiin astumalla jalustan kytkimille.
Harmi vain että näitä pulmanratkontakohtia
oli pelissä todella vähän.
Niitä olisi toivonut olevan enemmän.
Joistakin kentistä löytyy olento,
jolta saa varastettua kilven,
jonka avulla Mario voi surffata
maalla, ja vedenpinnalla vikkelästi.
Muutamissa kentissä on liukumäki,
jossa saa myös kokea vauhdin tuntua,
Marion laskiessa istualtaan.
Meno on hurjaa hyppyreistä lennellessä,
yrittäen samalla osua kerättäviin kolikoihin.
Kolmiulotteisia seikkailupelejä toivoin
saavani myöhemmin lisää.
Muita huomattavia 3D-seikkailupelejä
julkaistiin konsolille myöhemmin.
Monia erityyppisiä Mario-pelejä julkaistiin
tälle konsolille,
mutta Super Mario-tasoloikan
jatko-osaa saatiin odottaa hyvin pitkään,
vasta Gamecubelle lokakuussa 2002.
Myöhempinä aikoina uudempia Mario-pelejä,
kuten Super Mario Galaxya,
ja Super Mario 3D Worldia
pelanneenakin tulee joskus kiinnostus ja nostalgiafiilis
palata Super Mario 64:n pariin,
kolmiulotteisen aikakauden juurille,
nykymittapuulla karun näköiseen pelimaailmaan,
mutta jossa liikkuminen oli jo hyvinkin vapaata.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Super_Mario_64
Toisen peliesittelyn päätteeksi
onkin sopiva tauko paikallaan,
ja lukijatkin siellä arvuuttelevat
mikä mahtaa olla seuraavana esiteltävä peli,
samalla kun käyvät
kaapilla hakemassa nintendojuomaa
virkistämään lukusessiota.
Ja seuraavana meillä on vuorossa:
Mario Kart 64
Peliesittely jatkuu Nintendon klassisimpiin
peleihin kuuluvan teoksen parissa.
Nintendon kehittämä rallipeli,
joka sisältää vauhdikkaita ajokisoja,
joita päästään ajamaan
useilla valittavissa olevilla hahmoilla.
Peli sisältää kolme erilaista teholuokkaa
aloittelijoille ja kokeneemmille kuskeille.
Tässä pelissä vain ajotaito palkitaan,
tunaroinnista seuraa melko varma häviö.
Parasta onkin opetella radat,
eikä turvautua pelkästään aseisiin.
Ajoradalta löytyviä esineitä ovat
aseina toimivat kilvet, joita pystyy ampumaan
kohti toisia kilpailijoita,
sekä kilvet toimivat myös suojina.
Lisävauhtia antavat sieniturbot,
ansoina toimivat banaaninkuoret,
ja esinelaatikoista löytyy myös voittamattomuustähti.
Kultapokaalien jahtaaminen kaksinpelinä
oli loistava lisäys peliin.
Moninpelissä perinteisten kilparatojen lisäksi
peli sisältää erilaisia kisahaasteita erilaisilla areenoilla.
Mario Kart julkaistiin
Euroopassa kesäkuussa 97,
ja oli yksi ensimmäisiä
konsolille julkaistuista peleistä.
Tulihan tätä aikoinaan pelattua,
mutta kun kaikki radat oli jo useaan kertaan
ajettu läpi, ei peli enää jaksanut pitää
kovin pitkään mielenkiintoa yllä.
Silloin aikoinaan kun haluttiin pelata
usean kaverin kesken
jotain ajopeliä, Mario Kart taisi olla se peli,
jota useimmiten sitten pelattiin.
Yksinäinen pelaaja ei pelin kanssa kauaa viihdy.
Peli pitää kokea ehdottomasti usean pelaajan kanssa.
Esittelyn neljäntenä pelinä ei olekaan
pikkulasten peli.
Luvassa on muutaman asteen rankempaa toimintaa.
Innokkaimmat lukijat varmasti jo saattavat arvatakin,
mistä pelistä on kyse.
Goldeneye 007
Goldeneye oli ensimmäinen FPS-pelini,
ja sen juoni perustuu samannimiseen elokuvaan,
josta on mukana tuttuja juonenkäänteitä,
maisemia, ja hahmoja.
Goldeneye räjäytti itsensä räiskintäpelien
selväksi ykköseksi ilmestyessään vuonna 97.
Tämä klassikko jätti
Doomin, Quaken ja Duke Nukemin varjoonsa,
ollen yksi kaikkien aikojen myydyimpiä
pelejä konsolille.
Tässä agenttiseikkailussa pystyi vapaasti seikkailemaan
avoimissa kentissä,
ja lahtaamaan suuren määrän vihollissotilaita.
Pistoolin lisäksi asevaihtoehtoina ovat mm. rynkky,
ja joissain kentissä sai jopa granaatinheittimen.
Myös kädellä pystyy piiskaamaan vihollisia päiviltä,
mikäli ammukset sattuvat loppumaan.
Kenttiä läpi ammuskellessa,
ja huonekalujen ja tietokoneiden räjähdellessä
näyttävästi agenttiseikkailu näyttää
astetta villimmältä.
Kädestä löytyy Bondin erikoiskello,
joka toimii pause-valikkona,
josta ajan lisäksi löytyy
kaikki tarpeellinen tieto, kuten
hallussa olevat aseet ja esineet,
tehtävät selostuksineen,
Q:n neuvot ja Moneypennyn huomautukset.
Pelissä pääsee jopa ohjastamaan tankkia.
Yksi unohtumattomimmista kohtauksista oli,
kun pitää paeta nopeasti
junanvaunusta Natalyan
kanssa lattialuukun kautta,
joka leikataan auki laserkellolla,
ennen kuin koko vaunu räjähtää.
Muistan kun lapsena tätä pelatessa
olin ollut pitkään jumissa
toisessa Bunker-kentässä, kunnes keksin,
miten tehtävä piti suorittaa.
James Bondista tulee lähinnä mieleen
hiljaa hiippaileva agentti,
mutta tässä pelissä yleensä
ainoa tapa edetä ja suorittaa
tehtävät on yrittää ampua kaikki vartijat
äänenvaimentimella varustetulla pistoolilla,
ja edetä laukaisematta hälytyksiä,
tai sitten nopea ja ankara räiskintä
vartijoita vastaan, antaen konekiväärin laulaa
liipaisinnappi pohjassa,
ja lisähauskuutena huonekalujen ja tietokoneiden
rikki ampuminen.
Kaikki lopulta ammutaan lukuunottamatta
muutamaa siviiliä,
ja tehtävien suorittamisen kannalta
suojelemisen arvoisia henkilöitä.
Tämä peli on enemmän ankaraa ramboilua,
kuin hiipivää agenttia kuvaava teos.
Oliko elokuvassa kohtaus jossa Bond
ohjaa tankkia ampuen samalla tankin luukusta konekiväärillä,
ja granaatinheittimellä vihollisia?
Ehkä ei ihan, mutta sen pystyy tekemään tässä pelissä.
Peli sisältää muutamia sellaisia kenttiä,
jotka eivät liity Goldeneye-elokuvan tapahtumiin.
Yksi näistä kentistä oli ideoitu Moonraker-elokuvasta.
Playstationin pelivalikoima
ei tuohon aikaan tarjonnut
mitään lähellekään tämän tasoista FPS-peliä.
Moninpeliominaisuus tarjosi kiistatta parhaimmat
räiskintämatsit muita pelaajia
vastaan jopa neljän pelaajan
kesken jaetulla ruudulla.
Muistan että askarttelimme pahvista
näköesteen televisioruudun keskelle
pelataksemme toisiamme vastaan niin,
ettei kumpikaan nähnyt missä toinen kulkee.
Se teki moninpelaamisesta jännittävämpää.
Tämä peli erotti aikanaan mukulat isoista pojista
television äärellä.
Meillä oli joskus kylässä monen ikäistä lasta,
niin isot pojat pelas tietenkin Goldeneyeta,
ja nuorimmat hinkui päästä välillä
pelaamaan niitä lasten pelejä,
Mario Karttia, Diddy Kong Racingia,
Super Mariota, ja jotain lumilautapeliä,
mitä kaikkia niitä nyt oli joskus lainassa.
ja me oltiin välillä vaan sillain
että hah, ette saa pelata mukulat.
Hauskoja ja kultaisia muistoja.
https://fi.wikipedia.org/wiki/GoldenEye_007
Zelda Ocarina of Time
Huomattavia kolmiulotteisia seikkailupelejä
Super Mario kuusneljän lisäksi
saatiin odottaa konsolille vuonna 98,
kuten Banjo Kazooie, Mystical Ninja Starring Goemon,
Holy Magic Century, ja Zelda.
Jo Nes-ajoilta mainetta keränneen Zelda-pelisarjan
ensimmäinen kolmiulotteinen seikkailupeli.
Zeldan seikkailu tuntui vetoavan sekä
kuvaotoksillaan, ja lehtiarvosteluillaan.
Sitä pidettiin konsolin
huomattavimpana seikkailupelinä.
Tämä huikea seikkailupeli tunnetaan
pulmanratkomista vaativista tilanteista,
joita peli on täynnä.
Zelda on yksi sellainen peli, jonka saattaisi
odottaa löytyvän jokaisen Nintendopelaajan hyllystä.
Zelda oli monelle pääasiallinen syy
konsolin hankkimiselle.
Tehtävänä on pelastaa prinsessa Zelda
ja Hyrulen kuningaskunta Ganondorfilta.
Ganondorf tavoittelee pyhää aarretta,
joka toteuttaa omistajansa toiveet.
Seikkaile ja tutki luolastoja ja temppeleitä
herättääksesi vanhat viisaat,
joilla on voima karkottaa Ganondorf Hyrulesta.
Pelissä käytetään pääasiassa miekkaa ja kilpeä,
sekä myös ritsaa, jousipyssyä, pommeja, ja loitsuja.
Peli sisältää huomattavan laajoja kenttiä.
Pelissä on luolien ja temppelien lopussa
valtavia ja näyttäviä pomovastuksia.
Laajin ja kekseliäin peli koskaan,
mitä Nintendo 64:n pelivalikoima
on tarjonnut.
Pelissä monet henkilöt pyytävät pelaajan apua
erilaisissa ongelmissa.
Salaisia luolia on joka paikassa,
ja erilaisia esineitä käyttämällä saa avattua
reittejä aarteiden luokse.
Joihinkin luoliin päästäkseen piti hankkia pommi,
ja räjäyttää esteet tieltä.
Jos et pääse sukeltamalla arkun luokse, voit pukea
rautasaappaat ja kävellä pohjassa.
Pelissä on vaihe jossa Link saa itsellee hevosen, jolla voi
ratsastaa huvikseen ympäri Hyrulen tasankoa,
ja hevosen avulla pelissä myös edetään joissain kohdissa.
Pelin nimi, ajan okariina antaa viitteitä ajassa matkustamiseen.
Pelin juonessa yksi keskeinen asia onkin ajassa matkaaminen.
Pelissä pelataan alussa lapsena, ja toisessa vaiheessa Link on aikuinen.
Kun pelissä on saavutettu kohta jossa aikamatkaaminen tehdään
ensimmäisen kerran, voi sen jälkeen aina vapaasti matkustaa ajassa.
Ensimmäisen kerran kun matkustaa ajassa eteenpäin,
huomaa että Link on hieman suurempi, aikuinen,
ja monet asiat ovat Hyrulessa hieman eri tavalla.
Ympäristö on muuttunut monilta osin,
ja jotkut hahmot antavat uusia vinkkejä pelissä etenemiseen.
Myös esinevalikoima on hivenen erilainen
lapsen ja aikuisen Linkin välillä.
Lapsena Link ei voi käyttää pommeja.
Niitä ei lapsena löydä, ja torilla kauppias ei myy niitä lapselle.
Lapsi-Linkillä on ritsa, ja aikuisella Linkillä jousi.
Luolastoja kannattaakin aina tutkia sillä silmällä,
että mihin paikkoihin olisi hyödyllistä palata aikuisena.
Pelin alkupuolella voi löytää räjäytettäviä kivenlohkareita,
ja näihin paikkoihin palaamalla aikuisena Linkinä on mahdollista
käyttää pommeja lohkareiden räjäyttämiseen pois tieltä.
Voit löytää lapsi-Linkinä maasta kohdan jossa on pieni reikä.
Siihen kun asettaa pavunsiemenen,
ja palaa samaan paikkaan aikuisena,
niin paikalle on kasvanut pavunvarsi,
jonka avulla pääsee salapaikkaan.
Pelin grafiikka, äänimaailma,
tekninen ja haasteellinen
kokonaisuus tekevät pelistä yhden parhaista.
Kyllähän tätä peliä tuli aikoinaan pelattua,
ja kun ei lapsena vielä englanti sujunut,
niin ei hahmojen sanalliset vinkit paljoa auttaneet,
joten eteneminen tapahtui hitaasti, useimmiten
seikkaillessa samoja paikkoja läpi ja kaikkea kokeillessa
moneen kertaan.
Vasta kun eräässä pelilehdessä julkaistiin suomenkielinen
läpipeluuohje, niin seikkailussa eteneminen alkoi sujua,
ja sitten seikkailun loppu olikin kohta jo lähellä. Kerran läpi asti pelattua ei peli enää kiinnostanut. Useita vuosia myöhemmin pelasin tarinan uudelleen läpi.
Ehdottomasti konsolin paras rooliseikkailu
mitä olen pelannut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Legend_of_Zelda:_Ocarina_of_Time
Top Gear Rally
Loppuvuodesta 1997 ilmestynyt rallipeli.
Tämä peli tarjoaa enemmän ajosimulaattoria
kuin mitään rallin tuntua,
ja on melko tylsän oloinen peli.
Ajotuntuma on kuitenkin tarkasti hiottu.
Graafisesti peli on huomattavasti
tarkempi kuin monet muut
konsolille julkaistut rallipelit.
Erilaiset sääolosuhteet vaikuttavat
auton hallintaan.
Renkaiden, ja jousituksien ominaisuuksia
voi säätää muutamista eri vaihtoehdoista.
Kuitenkin tuli sen verran pelattua
että kaikki radat pääsin ajamaan läpi.
Erikoisuutena tässä pelissä on että voi maalata auton,
ja vaikkapa piirtää huikean omaperäisiä
tunnuskuvioita auton pelteihin.
Tämä oli ensimmäinen peli,
joka vaati muistikortin, joka mahdollisti
auton maalattujen tekstuurien näkymisen ajon aikana.
https://en.wikipedia.org/wiki/Top_Gear_Rally
Blast Corps
Nyt on todellista jännityksen aihetta.
On toimittava nopeasti,
vaurioitunutta ydinpommia
kuljettava rekka kulkee autopilotilla
suoraan kohti turvallista räjäytyspaikkaa.
Tieltä on raivattava kaikki mahdolliset esteet ajoissa.
Esteitä ovat monenlaiset rakennukset.
Jonkun verran pulmanratkontatehtäviä oli
muutamassa kentässä.
Yhdessä kohtaa piti tulla hahmolla
ulos ajoneuvosta ja kävellä nosturiin, ja siirtää sen avulla
palikoita, tai ajoneuvoja paikasta toiseen.
Tämä kaikki tietysti tiukan aikarajan sisällä.
Muistelin että taisin jopa kahteen kertaan pelata pelin läpi.
Tämä Raren peli julkaistiin loppuvuodesta 1997.
Hankin pelin käytettynä,
muutama vuosi sen julkaisun jälkeen.
Konsolifin.net: Blast Corps-arvostelu
Lylat Wars
Lylat Wars on Nintendon kehittämän
Star Fox-pelisarjan
jatko-osa, ja se julkaistiin 97.
Lylat Wars on Starwingin tapaan
raiteilla kulkeva avaruusräiskintä.
Tuhoa mahdollisimman paljon
vastaantulevia vihollisaluksia.
Kaikkiin vihollisiin ei pure tavallinen laser,
vaan pitää käyttää hakeutuvaa sädepalloa,
joka rikkoo vihollisen suojauksen,
ja tietyt kohteet vaativat tuhoisampaa pommia.
Edetessä läpi esteiden
ei kuitenkaan tarvitse tyytyä pelkkään
Arwing-hävittäjään,
vaan eräässä kentässä pääsee myös
etenemään maan pinnalla tankilla.
Tunnelman lisäämistä on yritetty saada aikaan
tiimiin kuuluvien lentäjien radiokeskusteluilla.
Ampuessasi vahingossa tiimin jäsentä,
he huomauttavat asiasta.
Osa tiimin jäsenistä saattaa joutua poistumaan
kentästä jos heidän aluksensa vaurioituvat.
Ainoa peli, joka tuli läpäistyä helposti yhdeltä istumalta.
Todella lyhyt ja helppo peli,
sisältäen muutamia
vaihtoehtoisia reittejä kohti loppua,
ja kokonaisuudessaan viihdyttävä.
Pelille on julkaistu jatko-osia Gamecubelle, ja Wii U:lle.
Banjo Kazooie
Kesällä 1998 ilmestyi vihdoin toinen tasoloikkapeli,
jossa on samanlainen perusidea ja ohjattavuus,
kuin Super Mario kuusnelosessa.
Tässä Raren tasohyppelyssä
ohjattavana hahmona on Banjo-niminen karhu,
joka lähtee seikkailemaan.
Kerää kentistä esineitä,
joiden avulla edetään seuraaviin kenttiin.
Tarinahan tässäkään pelissä ei ole mitenkään
erityisen mainittava.
Ilkeä noita on vanginnut Banjokarhun siskon.
Hänet pitää pelastaa, ja tästä alkaa huikea seikkailu.
Kulje läpi monenlaisten kenttien,
joista kaikista löytyy pulmia ratkottavaksi.
Kentät ovat värikylläisiä ja kauniita,
vaihtuen vihreistä niityistä ja upottavista soista
autiomaahan pyramideineen.
Vastaan tulee laguunirantoja, ja lumimaisemia.
Pelissä pystyy vaihtoehtoisesti liikkumaan pelihahmon
repussa kulkevalla linnulla, joka on
ketterämpi kentissä joissa on soita,
tai upottavaa hiekkaa,
ja joissain kentissä päästään myös
lentämään linnun avulla.
Pelihahmo osaa monia erilaisia liikkeitä,
mutta pelin alussa suurin osa liikkeistä ei toimi.
Aloituspaikassa Banjon kotikonnuilla myyräkaveri
opastaa Banjoa ja siinä tulee pikkuhiljaa kaikki liikkeet opittua.
Banjo oppii lyömään, kierimään, tekemään voimaiskun maahan,
ja tekemään pitempiä hyppyjä linnun avulla.
Peli on yksi harvoista konsolin peleistä, jossa
on ylivoimaisesti kehittyneimmät grafiikat verrattuna
aikaisemmin julkaistuihin peleihin,
ja harvoissa tätä myöhemminkään
julkaistuissa peleissä
on näin laadukasta jälkeä saatu aikaan.
Yksi parhaita ja kauneimpia tasoloikkapelejä
mitä olen pelannut konsolilla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Banjo-Kazooie
Vigilante 8 Second Offense
Activision-pelitalon vuoden 2000 alussa julkaistu
autotaistelu, romuralli.
Tuhoa vastustajat käyttämällä erilaisia aseita,
joita lojuu ympäri kenttää.
On sarjatuliasetta, hakeutuvia ohjuksia,
liekinheitintä,
sekä jokaiselle ajoneuvolle oma erikoisaseensa.
Suorita yksinpelitehtävät,
tai haasta kaverit moninpeliin kisaan.
Valittavana on monta erilaista ajoneuvoa,
on ralliautoja, bussia, rekkaa.
Ympäristöt tuhoutuvat upean vaihtelevasti,
mutta grafiikka on aikaansa nähden
vanhentunutta ja rosoista.
Pelin hiomaton fysiikka aiheuttaa toisinaan
täysiä ajellessa auton yhtäkkisenä kimpoamisena
jääden lentämään taivaalle loputtomiin
sen kimpoillessa pelialueen rajalta toiselle.
Peli vaikuttaa olevan nopea käännösversio pleikkarille
alun perin tehdystä pelistä.
Pelissä on useita huomattavia bugeja.
Ei mitenkään kovin hyvä peli, arvosana 4/10.
Peli jäi hyllyyn pölyttymään melko pian sen
jälkeen kun kaikki ajoneuvot ja kentät oli käyty läpi.
Shadowman 64
Acclaimin maaliskuussa 1999
julkaisema toimintaseikkailu.
Tätä ei tullut koskaan oikein kunnolla pelattua.
Pelin perusidea on tappaa kaikki vastaantulevat viholliset,
ja kerätä joitain esineitä.
Peli on todella synkkä, ja kiinnostus lakkasi alkumetreillä,
kun en keksinyt miten pelissä pääsee etenemään.
Mutta ehkä vielä joskus palaan tämän pelin pariin.
Peliä on kehuttu onnistuneeksi kenttien osalta,
ja pelottavan ilmapiirin aikaansaamiseksi.
Automobili Lamborghini
Oikein mitäänsanomaton katurallipeli,
ja tylsä sellainen.
Peli on kaukana laadusta ja realismista.
Hyvin yksinkertainen peli,
joka ei tarjoa mitään yksityiskohtia.
Tuli ostettua kun oli halpa.
Zelda Majoras Mask
Zeldan tarina jatkuu, mutta täysin eri maisemissa.
Marraskuussa 2000 julkaistu Majoras Mask
on Zelda-pelisarjan
jatko-osa kolme vuotta aikaisemmin ilmestyneelle
Ocarina of Timelle,
ja oli yksi odotetuimpia pelejä konsolille.
Pelissä taukoamatta lähestyvä maailmanloppu
teki pelin tunnelmasta
hivenen ahdistavan tuntuisen.
Pelissä matkustetaan siis ajassa useaan otteeseen.
Pelaajan täytyy soittaa toistuvasti
viimeisen päivän päättyessä okariinalla sävelmä,
jolloin pelaaja siirtyy pelin ensimmäiseen päivään
ja kaikki alkaa alusta.
Vuorokausia on kolme, ja tietyt asiat ovat
eri vuorokausina eritavalla.
Tietyt tehtävät voidaan suorittaa
vain tiettynä päivänä.
Vain naamiot ja tärkeimmät esineet
säilyvät aikamatkustuksessa.
Esimerkiksi timantit eivät säily taskussasi,
mutta onneksi kaupungissa on pankki,
jonne voit tallettaa timanttisi,
jossa ne ovat nostettavissa
edelleen vaikka matkustaisit
takaisin ensimmäiseen päivään.
Peli ei todellakaan tarjonnut yksinkertaista
tapaa edetä, vaan alueita piti tutkia tarkkaan,
ja vastaan tulevilta olennoilta
sai kallisarvoisia vinkkejä.
Linkin seikkailu tarjoaa upeita ja laajoja kenttiä.
Yksi viihdyttävimmistä kokemuksista
oli Zora-hahmolla kulkeminen merellä.
Merenranta olikin yksi mun suosikkimestoista.
Tämä on yksi peleistä, joka vaatii
expansion-pak-lisämuistin
asentamisen konsoliin.
Perfect Dark
Vuoden 2000 kesä oli kuumaa aikaa
nintendopelaajille.
Kaikki odotukset olivat täyttymässä,
ja Perfect Dark oli ilmestymässä kesäkuussa.
Muistan vieläkin sen kuuman kesäpäivän,
istuskellessani rannalla,
ja selaillessani tuoreinta pelilehteä.
Kiinnostavan oloinen esittely tulevasta
FPS-pelistä upeine ruutukuvineen,
ja että tällainen peli julkaistaisiin
aivan pian, kesäkuun lopulla.
Voi sitä odotuksen huumaa,
se oli todellakin odotetuimpia pelejä konsolille.
Viimeinkin Rare teki Goldeneyelle jatkoa.
Tämä oli yksi sellainen peli,
joka tuli ostettua melko pian
sen ilmestymisen jälkeen.
Tutut logot vilahtelevat pelin alussa,
ja pian ollaankin jo esittelykierroksella harjoitusalueella.
Heti ensimmäiseksi voi huomata,
kuinka grafiikka on kehittynyt.
Peli tarjosi ennennäkemättömän tarkkoja tekstuureja,
heijastuspintoja, ja dynaamisia valonlähteitä lampuissa.
Nyt kuuluvat jopa hahmojen puheet,
joka oli myös vaikuttava uudistus,
ja sai Goldeneyen mykkäsotilaat tuntumaan
vanhanaikaisilta.
Kyllähän Goldeneyessa viholliset
päästivät ääniä mutta vain ammuttaessa niitä.
Perfect Darkissa kuului vihollisten keskusteluja,
ja taistellessa niitä vastaan niiltä kuuli useita eri repliikkejä.
Pelin alussa pelkästään jo instituutin
harjoittelualue tarjoaa vähäksi aikaa tekemistä.
Heti ei ole pakko siirtyä aloittamaan seikkailua,
vaan harjoitusalueella tutustua pelihahmolla liikkumiseen.
Henkilökunta esittelee pelin
aseita ja muita välineitä.
Merkittävin alue on ehdottomasti ampumarata,
jossa tutuksi tulevat pelin aseet.
Pelin juoni etenee kentästä toiseen,
ja kullakin kentällä on erilaisia tehtäviä,
kuten jonkin laitteen löytäminen,
vastustajan ampuminen,
tai tiettyyn paikkaan kulkeminen.
Jokainen kenttä tarjoaa kolme vaikeustasoa.
Vaikeammalla tasolla tehtävien määrä
lisääntyy, ja luonnollisesti
viholliset ovat kestävämpiä,
ja vihollisten osumat aiheuttavat enemmän vahinkoa pelaajaan.
Pelialueet ja tehtävät on suunniteltu hyvin,
mutta agenttimainen hiipiminen
jää useimmiten taka-alalle,
ja tehtävien suorittaminen muuttuu
aivottomaksi ammuskeluksi,
jossa lahdataan yleensä
kaikki eteen tulevat vartijat.
Kaikki kentät sisältävät
aloitus- ja lopetuskohtauksia,
joissa pääsee seuraamaan juonta.
Hahmot liikkuvat ja niiden puheet kuuluvat
elokuvamaisesti.
Vartijat osaavat käyttää kehoaan lähitaisteluun,
ja iskuista seuraa näkökentän sumentumista.
Ase on mahdollista saada pois vihollisen kädestä
joko ampumalla, tai
käyttämällä nyrkkejä.
Jokaisella aseella on vaihtoehtoinen käyttötapa.
Nyrkeillä on toissijainen ominaisuus,
että niillä saa kaapattua aseen viholliselta,
pistoolia voi käyttää lyömiseen,
eräässä konekiväärissä on granaatinheitin,
ja erään aseen voi asettaa räjähteeksi,
joka laukeaa kosketuksesta.
On konekivääri, joka muuntautuu
automaattiseksi aseeksi,
jonka voi heittää kulman taakse,
joka hoitelee vihollislaumat itsekseen.
On etälaukaistavaa miinaa, raketinheitintä,
sekä välineistöön kuuluu myös lämpölasit,
ja röntgen-lasit joilla voi nähdä seinien läpi.
Toisaalta kentät eivät tarjonneet sellaisia
ympäristöjä, joissa erikoisvälineistä olisi ollut hyötyä,
kuin ainoastaan parissa kentässä.
Vartijoiden vähäisessä tekoälyssä
olisi ollut kuitenkin parantamisen varaa.
Oli oikeasti pettymys,
miten vähän yksinpelikenttiä
lopulta oli.
Tarinan olisi odottanut vielä jatkuvan,
kun viimeinen kenttä oli läpäisty.
Tässä pelissä on yksinpelin
lisäksi yhteistyötila,
jossa tehtäväkentät pystyy suorittamaan
kaveria apunaan käyttäen,
joka oli mahtava idea.
Nelinpeli-räiskintämatsit kavereiden kesken
olivat vielä monipuolisemmat kuin mitä
Goldeneye tarjosi.
aseita on enemmän,
ja nyt kentälle pystyy laittamaan
enintään 8 autobottia, ja edelleen pelaamaan
samaan aikaan neljästään!
Jokaisen botin ja pelaajan voi määrittää
taistelevatko toisiaan vastaan,
vai ovatko tiimeissä toisia vastaan.
Tiimien muokkaus on täysin vapaata.
Voit määrittää mitä aseita moninpelikentistä löytyy.
Pelissä on mahdollista valita
korkeampi kuvatarkkuus,
sekä Dolby Surround-äänet.
Pelin tehtäväkentät vaativat toimiakseen
Expansion pak-lisämuistilaitteen.
Ilman sitä vain moninpeli onnistuu
muutamalla areenalla.
Yksi parhaista ja kehittyneimmistä
ensimmäisen persoonan räiskintäpeleistä.
Tätä peliä tuli pelattua aluksi enemmän,
kuin mitään muuta peliä.
Vuonna 2000 pelien julkaisumäärä näytti
jo olevan selvästi laskussa,
ja enteili konsolin kultakauden
hiipumisen merkkejä.
Samana vuonna julkaistiin jo Playstation 2,
ja sille peli Time Splitters, joka on moninpeliosuudeltaan hieman
samankaltainen kuin Perfect Dark.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Perfect_Dark
Seuraavana vuorossa on
Jet Force Gemini
Loppuvuosi 99 oli jännittävää aikaa
Nintendolla pelaaville.
Jet Force Gemini oli ilmestymässä,
ja se oli pelien julkaisumäärältään
kulta-aikaa Nintendolle.
Tuolloin brittiläinen pelifirma Rare oli
kultaakin arvokkaampi Nintendolle.
Muut pelifirmat tuntuivat olevan pelien laadussa
kaukana Raresta.
Raren jokainen peli oli erittäin onnistunut teos.
Jet Force Gemini julkaistiin Euroopassa marraskuussa.
Tämä peli tuli aikoinaan bongattua pelilehdestä
mielenkiintoisen näköisenä tasoloikkaseikkailuna.
Ruutukuvissa näkyi planeettoja,
avaruusaluksia, hyönteisen näköisiä vihollisia,
ja ammuskelua.
Siis kaikkea scifin ystäville.
Itse kun on lapsesta asti pitänyt
tieteisfantasioista, avaruusseikkailuista,
scifiaiheisista elokuvista ja peleistä, niin tämä
peli oli ehdottomasti pakko hankkia,
vaikka olin tuolloin jo siinä vaiheilla,
että viitsiikö kuusneloselle enää pelejä hankkia,
mutta yllättäen tämä peli löytyi käytettynä
paikallisesta liikkeestä.
Tämä tunnnelmallinen ja kaunis teos
on hyvinkin perinteiseen tapaan
pelihahmon takaa kuvattu ammuskeluseikkailu.
Pelissä seurataan Jet Force Gemini -tiimiä,
johon kuuluu Juno ja Vela -sisarusten
lisäksi heidän Lupus-koiransa.
Pelin välinäytökset ovat upeita
ja luovat seikkailuntunnetta.
Avaruustyranni orjuuttaa karhuja.
Kaikki karhut pitää vapauttaa,
jotta pelissä pääsee etenemään.
On mahdollista ampua myös karhut hengiltä,
kun yrittää ampua vihollisia niiden ympäriltä.
Seikkailun aikana vieraillaan
muutamilla planeetoilla
ja avaruusaluksilla, sekä hankitaan
hahmoille varusteita ja aseita,
kantokykyä ammuslippaisiin,
ja avaimia lukittuihin huoneisiin.
Muutamien kenttien lopussa kohdataan
valtavankokoisia pomovastuksia.
Pelin asearsenaali on erittäin tyydyttävä.
Konepistoolilla on hauska räiskiä, ja ohjukset
räjäyttävät kokonaiset vihollislaumat kappaleiksi.
Vihollisilta irtoaa päät,
ja niistä roiskuu vihreää nestettä maahan.
Käytössä on myös miinoja, kranaatteja,
ja päät irti leikkaavia heittotähtiä.
Pelissä on oikeasti seikkailuntuntua,
ja lisäksi se on graafisesti upea.
Katsokaa vaikka noita viidakkomaisemia,
ja avaruusaluksen seiniä, ne ovat kauniita.
Peli alkaa ikivihreältä viidakolta,
ja seikkailun aikana kuljetaan suolla,
vedessä, luolastoissa,
vihollisia täynnä olevissa linnoituksissa,
ja avaruusaluksilla.
Juno voi kävellä laavassa,
Vela pystyy sukeltamaan, ja Lupus kykenee
lentämään lyhyitä matkoja tasanteilta toiselle.
Kenttiä pitääkin katsella aina sillä silmällä,
että millä hahmolla sinne olisi syytä palata.
Osa kentistä on myös huomattavan laajoja.
Peilipinnat heijastavat,
ja värilliset valonlähteet koristavat kenttiä.
Konekiväärin ammuksien välähdykset heijastuvat
ympäristön pinnoista,
ja räjähdykset ovat myös näyttäviä.
Kokonaisuutena peliä voisi kehua
yhdeksi konsolisukupolven
parhaimman näköiseksi peliksi.
Pelissä on myös todella upeat musiikit.
Mahtipontisia orkestraatioita,
eikä todellakaan mitään yksitoikkoisia rimputuksia.
Myös ääniefektit ovat huolella suunniteltuja.
Tämä peli sisältää myös moninpeliosuuden,
räiskintäkilpailun toisia pelaajia vastaan,
joka ei tosin ollut kovinkaan viihdyttävä.
Muistan sen olleen kömpelöä hahmonhallintaa,
johtuen verrattain alhaisesta ruudunpäivitysnopeudesta.
Monet Raren pelit ovat saaneet
uusintajulkaisunsa Switch-konsolille.
Jet Force Gemini on yksi sellainen peli,
jonka odottaisin saavan joskus jonkinlaisen
uusintajulkaisun, mutta sellaista ei ole
tätä kirjoittaessa vielä ilmestynyt.
Mielestäni tämä peli on sellainen merkkiteos,
jota ei pitäisi unohtaa.
Peli tuli hankittua käytettynä,
vasta muutama vuosi sen julkaisun jälkeen.
Tämä oli viimeinen nintendopeli,
joka tuli lapsuusiässä hankittua.
Tuohon aikaan jo olin siinä vaiheilla,
että viitsiikö
kuusneloselle enää pelejä hankkia.
Kunnon tietokone oli jo suunnitelmissa hankkia,
ja sille erittäin kiinnostavia pelejä.
Mutta kyllä vaan Nintendo
piti mukanaan vielä vähän aikaa.
Gamecube ilmestyi Euroopan markkinoille
toukokuussa 2002.
Kuvat Raren tasohyppelypeleistä,
kuten Super Mario Sunshinesta,
ja Zelda Wind Wakerista viehättivät kyllä,
mutta silti Gamecubeen ei koskaan tullut koskettua.
2002 tuli ensimmäinen tietokone hankittua,
ja konsolipelaaminen jäi täysin pois,
PC-pelien viedessä mukanaan.
Suunnilleen noin 15 vuotta myöhemmin
tuli aloitettua retrokeräily,
ja hankittua muutama Nintendopeli lisää,
joita esittelen kohta.
Mutta ennenkuin jatketaan lisää peliesittelyitä,
niin seuraavaksi kerron
pelien tekniikasta.
Tähän tulee kuva konsolipöydästä
Myöhempinä aikoina tuli hankittua käytettynä
läpikuultavan sininen pelikonsoli.
Ja onhan se ehdottomasti
kaunein ja siistein konsolin
monista värivaihtoehdoista.
Paljon näyttävämpi, kuin konsolin
julkaisusta lähtien ollut harmaa versio.
Myöhempinä aikoina pelimoduuleille kehittäminen
oli vaikeampaa, varsinkin kun moduulien pieni tallennustila
rajoitti pelien sisältöä.
Useimmat pelien kehittäjät siirtyivät Playstationille.
Pelimoduulien tallennustila oli huomattavasti
CD-levyä pienempi.
Tämän vuoksi Nintendo kuusneloselle tehdyt pelit
jouduttiin pakkaamaan, ja videokohtauksia jouduttiin
karsimaan, mutta moduulien etuna oli
ennen kaikkea todella lyhyt latausaika.
Siinä missä Playstation latasi kymmeniä sekunteja
jotain pelejä, niin Nintendolla ei tällaisia lataustaukoja ollut.
Toisaalta kehittäjät CD-ROM-konsoleilla
eivät aina ottaneet muistimäärästä täyttä hyötyä irti,
toisin kuin Nintendo 64:llä.
Tästä esimerkkinä Resident Evil 2,
joka Playstationilla julkaistiin kahdella CD-levyllä,
mutta Nintendo 64:llä vain yhdellä moduulilla,
ja vielä Playstation-versiota tarkemmilla grafiikoilla,
huolimatta moduulin
huomattavasti pienemmästä muistimäärästä.
Suuri osa peleistä mahtui neljän,
ja 16 Megatavun moduuleille.
Pelien kehityksen myötä useat graafisesti näyttävät pelit
käyttivät suurempaa 32 Megatavun moduulia.
Pelien koot vaihtelivat 4:stä 64:ään Megatavuun.
Kuitenkin vain 5 peliä käyttää tuota suurinta
64 Megatavun moduulia,
ja eipä edes puolet julkaisuista ole yli
16 Megatavun moduuleja.
Mielenkiintoista miksi ei ole hyödynnetty
kovinkaan paljoa suurinta mahdollista muistimäärää.
Olisiko syynä ollut että
pelimoduulien hinta vaihteli suuresti sen mukaan
miten tilava muisti siinä oli.
Nintendo 64 kykeni teksturoinnissa
Sony Playstationia ja Sega Saturnia
kehittyneempään tri-lineaariseen suodatukseen,
mikä teki pinnoista pehmeitä muiden konsolien
pikselöityneisiin pintoihin verrattuna.
Suodatus sai vähäisen tarkkuuden tekstuurit
näyttämään todellista tarkemmilta.
Pelimoduulien tuottaminen oli
vaikeampaa ja kallista,
mikä toisaalta teki Nintendon eduksi
laittomasta kopioinnista
hyvin haastavaa,
mutta nosti pelien hintaa
korkeammaksi kuin Playstationilla.
Moduuleilla on kuitenkin useita etuja
verrattuna cd-levyihin.
Useimmat moduulit tallentavat profiileja,
ja pelitilanteita itse moduuliin,
joten erillisiä muistikortteja ei tarvita.
Tämä oli huomattava ero esimerkiksi Playstationiin,
jossa pelitilanteiden tallentamiseen
muistikortti oli aina pakollinen varuste.
Lisänä myös, että moduuleihin voi lisätä mikropiirejä,
joilla on mahdollista parantaa
pelien kuva- ja äänitehosteita huomattavasti.
Tähän mennessä olen luetellut
viisitoista peliä, jotka tuli saatua
ja hankittua lapsena.
Seuraavat pelit tuli hankittua
useita vuosia myöhemmin,
lähinnä retrokeräilymielessä.
Ne tuli ostettua sieltä mistä
sattui halvalla saamaan,
kaikki siis käytettyinä,
ja pelkkinä moduuleina
ilman pahvikoteloita.
Donkey Kong 64
Super Nintendon aikana menestynyt
ja kunnioitusta saaneen
Donkey Kong Country –pelisarjan
kauan kaivattu jatko-osa
kuusneloselle julkaistiin
viimein joulukuussa 99.
Donkey Kong 64 on kolmiulotteinen
tasoloikkapeli, joka
on toiminnaltaan hyvin samantyylinen
kuin Super Mario ja Banjo Kazooie.
Lämminhenkinen viidakkoseikkailu,
jossa edetään gorillan näköisellä hahmolla
vaihteleviin maisemiin.
Tarina alkaa, kun King K. Rool
ilkeyksissään uhkaa tuhota
Koko saaren apureidensa kanssa.
Donkey Kong ja hänen ystävänsä ovat vaarassa,
ja tästä alkaa suuri seikkailu.
Heti pelin alusta lähtien näkee laadun jäljen.
Peli on muiden Raren tasoloikkapelien tapaan
kaunis, ja ympäristöstä löytyy lukuisia
mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Huumoria huokuu joka puolelta peliä,
ja rap-tyylinen musiikki vaikuttaa olevan
pelintekijöiden mielessä,
kun sitä kuullaan pelissä usein.
Kyseessä oli yksi konsolin peleistä,
joka vaatii Expansion Pak -muistilaajennuslaitteen
toimiakseen.
Tätä peliä myytiin pakkauksessa,
joka sisälsi Expansion Pakin,
ja konsolista oli myös olemassa myyntiversio,
joka sisälsi tämän pelin ja Expansion pakin.
Tätä peliä tuli kokeiltua ensi kerran
vasta lapsuusiän jälkeen,
ja tämä on ehdottomasti sellainen peli,
joka olisi pitänyt saada jo lapsena kokoelmiin.
F-Zero X
Elettiin konsolin kulta-aikaa vuonna 98,
kun Nintendo julkaisi tämän
futuristisen kaahailupelin, jossa kilpa-alukset
kiitävät lähes tuhatta.
F-Zero X oli aikanaan
huikean näköinen peli,
joka sisälsi ennennäkemätöntä
vauhtia ja haastetta.
Peli sisältää ehkä kovimpia musiikkiraitoja,
mitä konsolilla on kuultu,
ja se lukeutuu ehkä
maailman nopeimpiin kaahailupeleihin.
Missä toisessa ajopelissä radalla on
30 kisaajaa samanaikaisesti?
Niinpä, ei kovin monessa.
Radat kieppuvat ja kaartelevat
mitä erikoisimpiin kiemuroihin.
Aluksen rajallinen energia tekee
kisaamisesta kuumottavaa.
Energian loppuminen merkitsee
aluksen hajoamista.
Toisen kierroksen alussa pelaaja saa
käyttöönsä turbon,
jonka voi aktivoida koska vain.
Tässä vaiheessa ensimmäistä kertaa
pelatessa jokaisen reaktio olisi
tietenkin painaa turboa
niin paljon kuin vain kerkiää.
Mutta homma ei ole ollenkaan niin yksinkertainen.
Jokainen turbon painallus kuluttaa aluksen energiaa.
Turbon käyttö tarkoittaa aina riskin ottamista.
Tuhatta kiitävät alukset lähtevät helposti
lapasesta jos käyttää liikaa turboa mutkissa.
Energiaa saa palautettua energia-alueitten päällä,
joiden sijainnit kannattaa muistaa,
ettei käy huonosti.
Tärkeää onkin opetella
käyttäytymään mutkissa oikein.
Kaikesta päätellen Nintendo on haudannut
F-Zero-pelisarjan.
Uusia julkaisuja ei ole ilmestynyt
Gamecubelle 2003 julkaistun F-Zero GX:n jälkeen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/F-Zero_(pelisarja)
Seuraavana vuorossa:
Star Wars Racer
Vuosi 99 oli kuusneljälle pelijulkaisumäärältään
huomattavin pelivuosi,
ja se oli myös merkittävä vuosi
Star Wars-elokuvien ystäville.
Star Wars-elokuva Episodi 1 Tuntematon uhka
sai ensi-iltansa.
Tähtiensodan suosio oli ilmassa.
Pelilehdissä oli Star Wars-aiheisia pelejä esiteltävinä,
ja lelulehdissä oli tietenkin Star Wars-aiheisia leluja.
Lucas Artsin julkaisemassa
Star Wars Racer-pelissä
pääsee ohjastamaan
elokuvasta tuttua rakettirekeä
monilla kilparadoilla.
Mukana on myös Tatooine aavikkomaisemineen,
sekä elokuvasta tuttua musiikkia.
Erittäin nopeissa kisoissa
on haastetta.
Toimiva kilpa-ajopeli,
suosittelen kokeilemaan.
Kuusneljälle julkaistiin Star Wars-aiheisia pelejä jopa neljä.
Tämä on niistä ainoa, jota olen pelannut.
Vanhat Star Wars-pelit eivät jaksa innostaa alkeellisuudellaan.
Ne olivat jo ilmestyessään vanhentuneita,
erittäin kankeita ohjattavuudeltaan,
ja grafiikka oli alkeellisen hiomatonta, rosoista ja väritöntä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Star_Wars_Episode_I:_Racer
Mario Party
Hudson Softin kehittämä, vuonna 99 julkaistu
Mario Party -pelisarjan ensimmäinen osa,
joka vie pelaajan tuttujen hahmojen kanssa
virtuaaliseen lautapeliin.
Mario Party on suunniteltu moninpeliksi,
jossa liikutaan vuorotellen virtuaalisella pelilaudalla,
ja pelataan erilaisia minipelejä.
Pelaajat heittävät vuorotellen noppaa
ja liikkuvat arpakuution lukujen
osoittaman määrän mukaan pelilaudalla.
Pelin voittaa lopulta pelaaja,
jolla on pelin loppuessa eniten tähtiä.
Mario Party on varmasti yksi
Nintendon suosituimpia pelejä
virtuaalilautapelien ystäville.
Mario Party aloitti tähän mennessä
jo kymmenenteen osaan yltäneen pelisarjan,
joista kolme ensimmäistä julkaistiin kuusneloselle.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mario_Party
Shadowgate 64
Shadowgate 64: Trials of the Four Towers
on Infinite Venturesin kehittämä,
ja alun perin vuonna 99 julkaisema seikkailupeli.
Peli on jatko-osa vuonna 87 ilmestyneelle Shadowgatelle.
3D-seikkailussa pelaaja saa vaeltaa vapaasti kentissä.
Peli koostuu enimmäkseen pulmien
ja arvoituksien ratkonnasta taistelujen sijaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Shadowgate_64:_Trials_of_the_Four_Towers
Mischief Makers
1998 julkaistu sivuttain kulkeva 2D-seikkailu,
joka sisältää toimintaa, ja pulmanratkontaa.
Pelaaja ohjastaa robottineitoa,
joka lähtee pelastamaan rakentajansa.
Pelissä voi nostella ja heitellä esineitä.
En ole oikeastaan tätäkään vielä kunnolla pelannut.
https://en.wikipedia.org/wiki/Mischief_Makers
007 The World is not Enough
Kun maailma ei riitä.
Joulukuussa 2000 ilmestynyt FPS-peli.
Toinen James Bond-peli,
joka perustuu samannimiseen elokuvaan.
Grafiikka on suttuista, ja ruudunpäivitys on todella kankea.
Liikkuminen ja tähtääminen on haastavaa.
Jonkun verran peli on ollut kuitenkin kiinnostava,
ja saattaa olla että pelaan sen vielä joskus läpi asti.
Peli ei missään mielessä vedä vertoja
aiemmalle James Bond-pelille, Goldeneyelle.
Tämän pelin kehittäjänä on Eurocom,
eli sama firma joka on kehittänyt myös
Duke Nukem 64:n., War Godsin,
ja Mortal Kombatin konsolille.
https://en.wikipedia.org/wiki/The_World_Is_Not_Enough_(Nintendo_64)
Wetrix
Ocean Softwaren Vuonna 1998 julkaisema 3D-pulmapeli.
Taivaalta sataa palikoita, vettä ja tulipalloja.
Mitä ihmettä?
Tavoitteena on saada mahdollisimman monta pistettä
hallitsemalla maisemaa ja siihen satavaa vettä.
Tämä toteutetaan ohjaamalla erityyppisiä kappaleita,
jotka putoavat pelikentälle yksi kerrallaan,
kuten pulmapeli Tetriksessä.
Jokaisella kappaleella on erilaiset vaikutukset.
Tärkeimmät kappaleet ovat useat eri muodot,
jotka lisäävät maan korkeutta
muodostamalla seinämiä padoten vettä.
Pian vesipallot alkavat pudota maata vasten, ja vesi lainehtii.
Pisteiden keräämisen menetelmänä on käyttää
tulipalloa järvien haihduttamiseksi,
ja pisteiden lukumäärä riippuu
haihdutetun veden määrästä.
Näytön reunassa on vesimittari, joka täyttyy
kun vesi putoaa maiseman reunasta.
Pelaaja menettää pelin, kun mittari täyttyy.
Ainoa tapa haihduttaa vettä on tulipallot.
https://en.wikipedia.org/wiki/Wetrix
Hydro Thunder
Midwayn kehittämä kilpapeli,
jossa ajetaan turboahdetuilla
moottoriveneillä jokireittejä pitkin.
Moottorien äänet jyrisevät upeasti.
Julkaistiin konsolille vuonna 2000.
Muistan että pelasin tätä peliä joskus lapsena
laivaristeilyllä kolikkopeliautomaatilla.
Yksi vauhdikkaimmista kilpaveneilypeleistä.
Graafisesti peli oli jo kuitenkin julkaisuajankohtaan
nähden vanhentunut.
https://en.wikipedia.org/wiki/Hydro_Thunder
Scars
Ubisoftin 1999 alussa julkaisema kilpa-ajopeli.
https://en.wikipedia.org/wiki/S.C.A.R.S._(video_game)
Extreme GX 2
Acclaim-pelifirman 1997 lopussa julkaisema kilpa-ajopeli.
https://en.wikipedia.org/wiki/Extreme-G
Mystical Ninja 2 Starring Goemon
Pelin nimi on tuttu meillä täällä Euroopassa.
Peli tunnetaan muualla toisella nimellä
Goemon's Great Adventure.
Vuoden 99 tasoloikkaseikkailu.
Konami-pelifirman
tasoloikkaseikkailussa kuljetaan
kaksiulotteisissa kentissä, ja ratkotaan mysteerejä.
Banjo Tooie
Banjo Kazooie on upea seikkailupeli,
josta vieläkin mieleen hiipii muistot
lapsuusajan pimenevistä illoista,
jolloin ulkona satoi vettä,
ja sisällä viihdyttiin
värikylläisten kenttien halki seikkaillessa,
ja pulmia ratkoessa.
Tulihan Banjon seikkailun jatko-osa
sitten viimein hankittua kokoelmaani.
Peli on mekaniikaltaan hyvin samantyylinen
kuin edeltäjänsä Banjo Kazooie,
ja pelin hahmot ovat myös pääosin samoja.
Banjo Tooien pelaaminen on tuttua Raren aiemmista
Nintendo 64–tasoloikista.
Laajat kentät ovat entistäkin kauniimpia
ja tehtävää löytyy yhä enemmän.
Tarjolla on muun muassa vuorenrinteitä kivuttavaksi,
ja temppeleitä tutkittavaksi.
Laajat kentät aukenevat kuin palapeli,
ja enemmän tutkittavia alueita
ilmestyy pelattavaksi.
Lentäessä pääsee kunnolla näkemään
myös grafiikan loiston.
Banjo-Tooie on eittämättä yksi konsolin
komeimpia pelejä.
Peli sisältää minipelejä
jopa nelinpelattavassa muodossa.
Vaikuttaa tosin vain siltä, ettei Rare
oikein jaksa valmistaa
kunnollista moninpeliä,
ellei kyse ole räiskinnästä tai ajopelistä.
Minipelit ovat kuitenkin joka tapauksessa hauskoja.
Lisäksi tarjolla ovat muun muassa vuoristorata-ajelu,
rengashyppely, pallon potkimista,
ja autoajelua.
Banjo-Tooie on selvästi
yksi hienoimmista konsolin peleistä.
Kaunis grafiikka, ohjattavuus
ja pelin sisältö ovat
selvä osoitus Raren taidoista.
Peli julkaistiin huhtikuussa 2001,
ja on jokseenkin hintava tänä päivänä,
johtuen kenties todella myöhäisestä julkaisuajankohdasta,
jolloin uusia pelejä ilmestyi enää vain muutamia.
Banjo Tooie oli yksi viimeisistä peleistä konsolille.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Banjo-Tooie
Ja viimeisenä:
Conkers Bad Fur Day
Conker’s Bad Fur Day on humoristinen,
ja ennenkaikkea törkyinen tasoloikkapeli,
jossa ohjataan jyrsijän näköistä hahmoa.
Muista Nintendon tasoloikista poiketen,
tämä peli tihkuu aikuisikäisille kohdistuvaa viihdettä,
veristä väkivaltaa, kiroilua, seksiä ja alkoholismista
kärsiviä hahmoja.
Kentät ovat värikylläisiä, ja tarjoavat monenlaisia
haasteita.
Hahmon ohjaus ei yllä aivan Raren aikaisemmin
julkaistujen tasoloikkapelien tasolle.
Se on enimmäkseen kankea.
Pelihahmo osaa liidellä pienen matkaa hännällään.
Pelin aseina on muun muassa paistinpannu.
Edellisten Raren tasoloikkien tapaan pelissä
on jättimäisiä pomovihollisia.
Peli julkaistiin niinkin myöhään kuin
vuonna 2001 huhtikuussa,
ja oli täten yksi viimeisimmistä
kuusneljälle julkaistuista peleistä.
Uusia pelijulkaisuja ei vuoden 2001
jälkeen enää tullut.
Conker’s Bad Fur Day ilmestyi neljä vuotta myöhemmin
ekalle Xboxille uusintajulkaisuna.
Rare Replay on vuonna 2015 julkaistu
videopelikokoelma Microsoftin Xbox One-konsolille.
Se sisältää tämän pelin lisäksi muitakin
Raren uusintajulkaisuja Nintendo kuusneljän peleistä.
Siinä oli yksi Suomen
Nintendo kuusneljä-pelikokoelmista.
Kokoelman päätteeksi mainitsen
Kaikki konsolille kuuluvat lisälaitteet,
jotka omistan:
Neljä ohjainta löytyy.
Alunperin mulla lapsena toki kaikki neljä
ohjainta olivat
tasaisen yksivärisiä kuten tuo vihreä.
Vuoden 2000 paikkeilla Nintendo
julkaisi pelikonsoleita ja ohjaimia
läpikuultavina versioina, monissa eri väreissä.
Myöhemmin tuli muutama ohjain vaihdettua
läpikuultavan väriseksi.
Controller Pak -muistikortti
Konsolin varhaisimmat pelit käyttävät pelitilanteiden
tallentamiseen muistikorttia,
joka kiinnitetään peliohjaimen pohjaan.
Muistikortti oli konsolin julkaisun alkuvaiheessa
hyödyllinen, ja jopa välttämätön aivan ensimmäisille
julkaistuille peleille.
Ajan myötä muistikortti menetti merkitystään
uudemmissa pelimoduuleissa olevan
paristovarmennetun SRAM-piirin,
ja EEPROM-piirin kätevyydestä,
joka mahdollisti pelitilanteiden
tallentamisen itse moduuliin.
Nintendon alkuperäiset muistikortit tarjosivat
256 Kilobittiä (32 Kilotavua)
paristovarmennettua SRAM-muistia,
joka sisälsi 123 sivua, rajoittuen 16 tallennustiedostoon,
mutta kolmannen osapuolen valmistajien muistikorteissa
tilaa oli jopa yksi Megatavu.
Sivumäärä joka pelissä on vaihteleva.
Jotkut pelit tallentavat tietoja,
jotka ovat liian suuria pelimoduulin sisältämälle
SRAM-tai EEPROM-piirille.
Quest 64 ja Mystical Ninja Starring Goemon
käyttävät ainoastaan muistikorttia
pelitietojen tallennukseen.
Top Gear Rally vaatii muistikortin,
mikäli haluat tallentaa ralliurasi ja käyttää
maalaamiasi tekstuureja autossasi.
Jos konsolilla olisin aikoinaan pelannut enemmän,
olisin toisen muistikortin hankkinut.
Expansion pak -lisämuistilaite
Nintendo kuusneloseen on mahdollista
asentaa muistilaajennus,
joka lisää konsolin RAM-muistimäärän 4:stä 8:aan Megatavuun.
Pelit, jotka vaativat Expansion pak-lisämuistilaitteen:
Perfect Dark, Zelda Majoras Mask, ja Donkey Kong 64.
Niitä on vain kolme!
Mutta Expansion pakkiin liittyy muutakin,
kuin se että vain kolme peliä vaatii sitä.
Useat pelit hyödyntävät lisämuistilaitetta.
Tuetut pelit tarjoavat yleensä
korkeampaa kuvatarkkuutta,
suuremman kuvataajuuden,
tai korkeamman värisyvyyden.
Esimerkiksi, Resident Evil 2
käyttää muistilaajennusta ympäristöjen
ja hirviöiden yksityiskohtien lisäämiseksi.
Command & Conquer: Korkeampi tekstuuritarkkuus.
Quake 2: korkeampi värisyvyys.
StarCraft 64: moninpeli vaatii sen.
Hydro Thunder: pakollinen 3- ja 4 pelaajan moninpelille.
Monet pelit, kuten
Castlevania Legacy of Darkness,
Indiana Jones Infernal Machine,
Aidyn Chronicles: The First Mage,
Army Men: Sarges Heros,
Hybrid Heaven,
Rayman,
Star Wars Racer,
Star Wars Roque Squadron,
Turok 2, Turok 3,
Duke Nukem Zero Hour,
ja Vigilante 8,
käyttävät muistilaajennusta
ottamalla käyttöön korkeamman kuvatarkkuuden.
Monet pelit tukevat Expansion pakkia,
eikä tässä ole läheskään kaikki lueteltuna.
Siinä oli tosiaan kaksi lisälaitetta konsolilleni.
Ja yleisesti ottaen ne tärkeimmät lisälaitteet.
Konsolille on markkinoilla olemassa
muutamia muita lisälaitteita myös.
Rumble Pak -ohjaintäristin.
Tätä ei koskaan tullut hankittua,
ja se tarvitsee lisäksi paristot toimiakseen,
mikä mielestäni on omituista laitesuunnittelua.
Transfer Pak.
Tämä on lisälaite, jonka avulla voi siirtää
tietoa Game Boyn tai Game Boy Colorin pelien,
ja Nintendo 64:n pelien välillä.
Transfer Pak kytketään peliohjaimen liitinporttiin.
Transfer Pakilla voi pelata GameBoy-pelejä tv-ruudulta.
Transfer Pak julkaistiinkin aluksi Pokémon Stadiumin kylkiäisenä,
että pelaajat voivat siirtää Game Boy-version Pokémoninsa
Pokemon Stadiumilla käytettäviksi.
Kun yhdistetään Game Boyn Perfect Dark Transfer Pakin avulla
Nintendo 64:n Perfect Darkin kanssa,
käytettäväksi tulee useita lisäominaisuuksia,
muun muassa tehtäväkentässä
saa haltuunsa kaikki pelin aseet.
Konsolille on olemassa muitakin lisälaitteita,
mutta ne ovat harvinaisempia.
Niitä tuskin löytyy juuri keneltäkään,
ellei ole keräilijä.
Kalastuspelejä varten löytyy onki-ohjain.
Jotkut ratti- ja poljin-ohjaimet
ovat yhteensopivia konsolin kanssa.
Konsolille on olemassa kolmansien osapuolien
valmistamia ohjaimia, kuten Horipad,
jonka ulkonäkö poikkeaa paljon
alkuperäisestä ohjaimesta.
Kolmansien osapuolien valmistamia lisälaitteita:
N64 Passport.
Maakohtaisten rajoituksien kiertäminen,
joka mahdollistaa jenkki- ja japanijulkaisujen
pelaamisen euroalueen konsolilla.
Tristar.
Pelaa Nintendo Nes ja Snes-pelejä Nintendo 64-konsolilla.
Laite sisältää paikat pelimoduuleille.
Gameshark-koodilaitteella
voi hakkeroida pelejä,
ja muuttaa niiden toimintaa hyvinkin paljon.
Esimerkiksi Goldeneye-pelissä voit ottaa käyttöön
kaikki aseet, kävellä ovien läpi avaamatta niitä,
saada itsesi vihollisille näkymättömäksi
ja haavoittumattomaksi.
Mario Kartissa voi viskoa suojakilpiä
loputtomasti yms.
Nintendo 64 Disk Drive
Laajennusosa Nintendo 64 -konsolille.
Se kiinnittyy konsolin pohjan laajennusporttiin.
Laite käytti 64 Megatavun magneettista levykettä
tallennusmediana, jota oli halvempi tuottaa,
ja johon mahtui saman verran tietoa kuin
konsolin tilavimpaan pelimoduuliin.
Disk Driveen kuului näppäimistö, hiiri, ja modeemi,
joiden avulla käyttäjät pääsivät kirjautumaan
RandNet-verkkoon,
ja jakamaan toisilleen Mario Artist -tuotoksia,
lähettämään sähköpostia,
sekä pelaamaan pelejä internetin kautta.
Kuitenkin Disk Drive julkaistiin vain Japanissa
1 joulukuuta 99,
ja pelejä sille ehdittiin julkaista vain 10,
joista yksi ja ainoa verkkopeli oli Japan Pro Golf Tour 64.
Disk Driven julkaisusta vuosi ja 9 kuukautta
myöhemmin julkaistiin Japanissa syyskuussa 2001
Nintendo Gamecube.
ED64 on moduuli, joka kiinnitetään
konsolin pelimoduulipaikkaan.
Tämä laite sisältää SD-muistikortinlukijan.
SD-muistikortille voi tallentaa Nintendo 64-pelien ROM-tiedostot,
ja se tukee myös Nes- ja Super Nes-emulointia.
Tähän loppuun luettelen vielä pelit joita en omista,
mutta joita on tullut jonkun verran pelattua.
Paper Mario
Paper Mario on kaksiulotteinen roolipeli,
joka on konsolin yksi huomattavimmista roolipeleistä.
Tätä teosta saatiin Euroopassa odottaa
niinkin myöhään kuin lokakuuhun 2001.
Myöhäinen julkaisuajankohta oli syynä siihen,
miksi tähänkään peliin
ei tullut lapsena tutustuttua.
Tarina alkaa kun Mario saa kutsun
prinsessan luokse, ja jälleen kerran
pahamaineinen Bowser sieppaa prinsessan,
jota Mario lähtee etsimään.
Pelin hahmot ja esineet ovat kaksiulotteisia,
ja liikkuminen tapahtuu kulkemalla
pääsääntöisesti oikealle,
ja takaisinpäin voi kulkea vapaasti.
Poluilla tulee vastaan monenlaisia vihollisia.
Pelin taistelumekaniikka toimii
siten että aina vihollisen kohdatessa
ruutu vaihtuu taisteluruutu-tilaan,
jossa valitaan eri vaihtoehdoista
tapoja kukistaa vihollinen.
Opettele vihollisten heikkoudet.
Vastaan tulee erilaisia esineitä,
joita voi hyödyntää taisteluissa.
Pelissä on mahdollista kulkea aiempiin
kuljettuihin paikkoihin,
ja kerätä pisteitä lisäelämiä varten.
Paper Mario on Intelligent Systemsin kehittämä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Paper_Mario
Aidyn Chronicles: The First Mage
Vuoden 2001 seikkailuroolipeli.
Alkuun tulee mieleen vähän Zeldan tyylinen peli,
mutta siihen verrattuna teknisesti kaukana,
karkeilla tekstuureilla, ja kankealla ruudunpäivityksellä,
eikä mikään kovin huomattava julkaisu.
Star Wars Roque Squadron
Star wars-peli jossa pääsee
lentämään taistelualuksella.
Jenkkijulkaisu Stunt Racer,
joka on kokeilunarvoinen rallipeli.
Siinä olivat kaikki pelit.
Käytännössä tasoloikat, ja seikkailupelit
olivat niitä kiinnostavimpia pelejä.
Hankittua tuli myös muutama
ammuskelupeli,
ja ilmestyipä hyllyyn rallipelejäkin.
Nintendo kuusnelosta voi vieläkin pitää
ihan hyvänä pelikonsolina,
ja sen grafiikka on hiukan parempaa
kuin Playstationin peleissä.
90-luvun lopun ja 2000-luvun alun muistoihin
kuuluvat ehdottomasti hauskat
moninpelikokoontumiset
kaveriporukalla.
Useat pelit sisältävät moninpeliosuuksia,
joissa ruutu on jaettu jopa neljään osaan.
Usean kaverin moninpeliottelut onnistuvat
jos löytyy tarpeeksi ohjaimia.
Goldeneyen räiskintämatsit
toisia pelaajia vastaan
eivät ole vanhentuneet ajankaan kanssa.
Ne edelleen jaksavat innostaa toimivuudellaan
ja yksinkertaisuudellaan.
Pelimoduuli vain kiinni konsoliin, ja ohjaimet kouraan.
Miten olisi vaikka Mario Kart, tai Diddy Kong Racing,
loistavaa ja hauskaa kilpa-ajoa kavereita vastaan.
Snowboard Kidsin lumilautailukisa,
Mario Partyn lautapelit, ja monet hauskat ja värikkäät rallipelit.
Porukalla pelaaminen on parasta.
Neljä kisaajaa samaan aikaan jaetulla televisioruudulla,
neljä hikistä ja rasvaista ohjainta,
eväinä sipsiä, karamellia, limpparia,
ja älytön taistelu ykkössijasta käynnissä.
Mitkä muut nykypäivän moninpelit
toimisivat muka paremmin?
Joidenkin pelien seikkailussa eteneminen
ei ollut aina se kiinnostavin juttu,
vaan myös moniin peleihin upotetut minipelit.
Muun muassa
Zelda Ocarina of Timessa on mahdollisuus
kulkea eräälle lammelle,
jossa pystyi käyttämään onkea
ja kalastamaan kaloja,
ja siitä sai muistaakseni jotain pisteitäkin.
90-luvun lopulla lasten ja nuorten tv-ohjelmat
olivat viihdyttäviä,
erityisesti muistan prätkähiiret, ja ankronikan, ja Xenan.
Marraskuussa 99 pyörähti Suomessa
Pokemon-sarja käyntiin,
ja sen myötä alkoi Pokemonhuuma
olemaan kohtalainen
myös Nintendo 64:n kohdalla,
ja konsoli saikin useamman
Pokemon-aiheisen julkaisun.
Ei ihan vähääkään, jopa 5 peliä Euroopassa.
Itseäni Pokemon ei koskaan kiinnostanut.
Pokemon oli monelle nuoremmalle lapselle
kovassa huudossa siihen aikaan.
Lapsilla oli keräilykorteista lähtien fanituotteita.
Paitaa, lippistä, värityskirjoja ja taskukonsolipelejä.
South Park oli toinen animaatiosarja,
jonka suosio ylettyi myös pelintekijöihin,
ja Nintendo 64 sai kolme South Park-aiheista peliä.
Toy Story-elokuvasta, Bugs Life-elokuvasta,
Mission Impossible-elokuvasta,
Aku ankasta, Teräsmiehestä, Daffy Duckista,
Tasmanian tuholaisesta,
Herculeksesta ja Star Warsista
tehtiin pelejä Nintendo 64:lle.
Konsolille löytyy myös
Xena-soturiprinsessa-aiheinen kaksintaistelupeli.
Myös Indiana Jones-niminen peli on tehty
Nintendo 64:lle,
joka julkaistiin vain Yhdysvalloissa.
Vuoden 2001 lopulla ilmestyi ensimmäinen
Harry Potter-elokuva, ja lähes samaan aikaan
Playstationille Harry Potter-peli,
josta tuli aikanaan yksi myydyimmistä peleistä
Playstationille. Niin uskomattoman suosittu
oli Harry Potter siihen aikaan,
että pelistä julkaistiin jopa
suomenkielinen versio pleikkarille.
Elettiin aikaa jolloin musiikkia kuunneltiin
vielä C-kasetilta,
samalla pikku hiljaa CD-soittimien yleistyessä.
Playstationin yksi huomattavimmista ominaisuuksista
oli että sillä pystyi soittamaan CD-levyiltä musiikkia.
Vuosituhannen vaihteen tienoilla VHS-nauhurit
alkoivat vaihtua DVD-soittimiin,
joka merkitsi kuvanlaadun
huomattavaa paranemista.
90-luku oli täynnä nykymittapuulla ärsyttävän keskeneräistä
teknologiaa nauhoja kelailtaessa edes ja takas,
etsittäessä c-kasetilta tiettyä kappaletta.
Ottaen vielä huomioon nauhojen kulumisen,
ja VHS-nauhojen kuvanlaadun heikkenemisen
ajan saatossa.
Monelle Playstation 2 olikin se ensimmäinen DVD-soitin,
ja kumpikin maksoi suunnilleen saman verran.
Siinä oli muistelua
vuosituhannen vaihteen tienoilta.
Ehkä tämä blogi saa aikaan
nostalgian väreitä
varttuneempien lukijoiden mielissä,
jotka ovat omaa lapsuuttaan
eläneet noihin aikoihin,
ja innoittaa kenties joskus viettämään
päivän vanhojen hyvien
videopelien parissa,
ja muistelemaan
omia varhaisia videopelaamisen aikoja.
Triviaa
Nintendo kuusneloselle vuonna 2001
Euroopassa julkaistut pelit:
Conker's Bad Fur Day, Paper Mario,
Tony Hawks Pro Skater 2, Banjo Tooie,
Aidyn Chronicles, ja viimeinen peli oli
marraskuussa 2001 julkaistu Mario Party 3.
Viimeinen Pohjois-Amerikassa julkaistu
Nintendo 64-peli oli elokuussa 2002 julkaistu
Tony Hawk's Pro Skater 3.
Nintendo kuusneljälle ehdittiin suunnitella
useita pelejä,
joiden julkaisu jäi jostain syystä tulematta.
Kieltämättä yksi mielenkiintoisimmista
projekteista oli Dinosaur Planet,
joka muutettiin myöhemmin Gamecubelle,
ja tunnetaan nimellä Star Fox Adventures.
Animal Crossing julkaistiin N64:lle vain Japanissa,
ja myöhemmin se julkaistiin
Gamecubelle myös Euroopassa.
Harvinaisimpia ja kalleimpia
Nintendo 64 pelejä:
Paper Mario
Mario Party 3
Banjo Tooie
ClayFighter: Sculptor's Cut
Stunt Racer (USA)
Turok: Rage Wars
Bomberman 64 Second Attack
Worms Armageddon
Aidyn Chronicles
Flying Dragon
Taz Express
Kirby 64
Resident Evil 2
Nintendo Switchin voittokulun yhteydessä mainittiin myös
Nintendo kuusnelosen kokonaismyynneistä seuraavaa:
Konsolimyynnit: 32,93 miljoonaa
Pelimyynnit: 224,97 miljoonaa
Tosiaan, Nintendo kuusneljälle julkaistiin
maailmanlaajuisesti 387 virallisesti lisensoitua peliä.
Tälle konsolille julkaistiin vähemmän pelejä,
kuin millekään muulle
Nintendon kotikonsolille.
Nintendo Super Nessille julkaistiin 1758 peliä,
Nintendo Nessille 715 peliä,
Gamecubelle 657 peliä,
Wiille 1535 peliä,
Wii U:lle 766 peliä,
ja Nintendo Switchille on julkaistu tähän mennessä
1885 peliä,
siis enemmän kuin millekään muulle
Nintendon kotikonsolille.
Tilt GameWorld 2001 -messut olivat 24 –25 marraskuuta.
Helsingin Kaapelitehtaalla viikonloppuna
järjestetyillä pelimessuilla vieraili
yli 11,000 pelaamisesta
kiinnostunutta kävijää.
Suomen suurimmilla pelimessuilla
oli mukana uuden sukupolven pelikonsolit,
Nintendo GameCube,
PlayStation 2, ja Microsoft Xbox.
Artikkeli aloitettu: 8.9.2012.
Artikkelia on viimeksi päivitettty: 1.1.2024
Ajatuksia
Aikana jolloin Nintendo kuusneljän
pelijulkaisut alkoivat vähenemään,
konsolille ehdittiin julkaista
ainoastaan Japanissa Disk Drive,
johon kuuluu verkkolaite,
näppäimistö ja hiiri.
Oli olemassa Randnet-verkko,
joka sisälsi sähköpostipalvelun,
ja yksi verkossa pelattava pelikin
julkaistiin.
Vain suunnilleen viisi peliä käytti suurinta
64 Mt:n pelimoduulia,
ja vain 3 peliä vaati RAM-muistilaajennuksen käyttämistä.
Disk Driveen suunniteltiin magneettilevykkeitä,
jotka olisivat olleet huomattavasti halvempia.
Se oli kooltaan sama kuin
suurimman kokoisessa moduulissa, 64 Mt.
Disk drive ei koskaan tullut
Japanin ulkopuolella markkinoille.
Disk Drivelle olisi voitu luoda
monenlaisia verkkopalveluita
puhelinverkkoyhteyden välityksellä.
Oliko niin että Disk Drive oli aikaansa edellä?
Verkkoyhteyttä ei vielä ihan noihin aikoihin
ollut kovinkaan monilla.
Nintendo 64:n pelien kehittämiseen
olisi ollut vielä mahdollisuuksia,
kuviteltavissa olisi ollut vaikkapa jatkoa
Perfect Darkin kaltaiselle pelille,
joka sisältäisi kaksi kertaa enemmän kenttiä,
ja lisäsisältöä olisi voitu julkaista
huomattavasti halvemmilla magneettilevykkeillä.
Konsolille olisi voitu luoda myös jotain muutakin
kuin vain pelejä,
näppäimistöä ja hiiren käyttöä hyödyntäen.
Meni vielä toinen konsolisukupolvi,
kun Gamecubelle ei myöskään julkaistu mitään
verkkopalveluita Euroopassa.
Kunnes vasta 2007 Wii-konsoliin tuli verkko-ominaisuudet,
ja virtuaalinen pelikauppa.
Super Nintendolle oli vain Japanissa ollut
jonkun aikaa palvelu, johon liittyi pelaaminen
kaapeliverkon välityksellä.
Niin ja jossain oli konseptikuva
jossa jo 80-luvun Nintendo Nes-konsolille
oli ainakin suunniteltuna
puhelinverkkomodeemi, ja näppäimistö.
Artikkeleita
Tämä on Nintendo kuusnelosen harvinaisin peli – Arvo jopa 600 dollaria.
https://www.tilt.fi/uutiset/tama-nintendo-64n-harvinaisin-peli-arvo-jopa-600-dollaria/
20 vuotta sitten oli päättymässä kaikkien aikojen pelivuosi –
Nämä klassikot ilmestyivät 1997
https://muropaketti.com/pelit/20-vuotta-sitten-oli-paattymassa-kaikkien-aikojen-pelivuosi
Youtube-video: Finngamer: Unplugged gaming: Nintendo News -lehdet (in Finnish)
Nintendo 64:n tv-mainos vuodelta 1997.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nintendo_64
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Nintendo_64_-pelit
https://en.wikipedia.org/wiki/Nintendo_64_accessories
https://nintendo.fandom.com/wiki/Nintendo_64
https://www.unseen64.net/category/nin/nintendo64-64dd/
